Simola on rakennushistoriallisesti merkittävä ja edustaa Leivonmäellä harvinaista 1800-luvun kaupunki- ja kartanorakentamiselle ominaista empiretyyliä. Empiretyyli on 1800-luvun alkupuolella Ranskassa syntynyt uusklassinen tyylisuunta, johon kuuluu esimerkiksi aumakatto, seinien leveä vaakalaudoitus, pilasterit ja kaari-ikkunat.
Simola on vuoden 1988 rakennuskaavassa merkitty suojeltavaksi rakennukseksi ja 14.4.2009 vahvistetussa maakuntakaavassa maakunnallisesti arvokkaaksi rakennetuksi ympäristöksi. Simolan pihapiirissä on avara rinne, yksi parhaista Keski-Suomessa. Päärakennuksen lisäksi pihapiirissä on kaksi makasiiniaittaa, sauna, liiteri ja kota. Toinen makasiineista on Osuuskaupan 1984 lahjoittama varastomaksiini, joka on pystytetty Simolan alapihalle 1986–87. Toinen makasiineista on todennäköisesti valmistunut samoihin aikoihin kuin päärakennus. Liiteri ja sauna ovat valmistuneet 1937 ja kota 2004.
Simolan rakennuttaja kauppias Matti Gadolin
Simolan rakennuttaja on kauppias Matti Gadolin (1837–1887), joka oli kotoisin Havumäestä, Perttulan torpasta (myöh. Hovila). Matti Gadolinin muistokivi on Leivonmäen vanhalla hautausmaalla.
Suomen 1860-luvun nälkävuosien aikoina, kun köyhä kansa lähti vaeltamaan, siirtyi Pohjanmaalta ihmisiä Leivonmäelle. Joukossa oli rakennusmiehiä, ja kauppias Gadolin teetti heillä Simolan. Hän perusti ensimmäisen varsinaisen kauppapuotinsa Leivonmäen Mönkölään (Ristolan perintötila) vuonna 1863 (Simolan rakennus saattaa olla edellä mainitun Mönkölän kauppapuoti). On myös kirjoitettu, että rakennusmiehet saapuivat suurten nälkävuosien 1866–1868 aikana, joten varmaa tietoa Simolan rakennuksen rakentajista ei ole.
Vanhan kestikievarijärjestelmän aikana pihassa oli kaksi asuinrakennusta, pytinki ja kestitupa. Pytinkinä oli nykyisin jäljellä oleva kaupparakennukseksi rakennettu rakennus ja kestitupa oli todennäköisesti 1950-luvulla otetun kuvan mukaan pihassa poikittain sijainnut tuparakennus, jossa kansakoulukin aloitti toimintansa. Pytingissä oli kaksi sisäänkäyntiä. Toisesta mentiin vieraspuolelle: hollisaliin ja vieraskamareihin, toisesta päästiin keittiöön ja kamareihin, jotka olivat oman väen käytössä. Hollisalista tilattiin ruoka ja kyyti. Simolassa oli vakituisesti kaksi hevosta ja päivää kohden oli tehtävä määrätty määrä kyytejä.
”Komeasta Simolan kievarista oli aikanaan tarjolla nelipyöräisin rattain juhlava kyyti halki hiljaisen Martinsydänmaan Kortesalmen laivasillalle, josta oli varhain aamukuudelta laivayhteys Otavan rautatieasemalle. Perille saavuttiin vähän ennen puolta päivää, joten matkalainen ennätti vielä hyvin Mikkeliin menevään päiväjunaan.” (Leivonmäen kirja, toim. Janne Vilkuna, s. 153)
Kestituvassa asuivat kestit. Siihen kuuluivat leivintupa, porstuanpohjakamari, porstua ja kärryliiteri. Leivintupaa käytti leipomiseen myös talonväki, ja talvella miehet tekivät tuvassa puhdetöitä. Tuvassa pidettiin kuntakokouksia kunnallishallinnon perustamisen aikoihin (1870-luvulla). Kestikievari on purettu, mutta siinä oli aumakatto kuten pytingissä. Rakennus oli lyhyille nurkille salvottu ja siinäkin oli puolipyöreät haukanikkunat.
Matti Gadolin oli alueella yksi parhaiten menestyvistä maakauppiaista. Hän osti lähialueen pitäjäisiltä tuotteita, kuten nahkoja, vuotia ja voita. Tuotteita hän kuljetti aina Viipuriin saakka. Katovuosina hän tuotti viljaa ja jauhoja Pietarista, ja helpotti näin kotipitäjänsä ahdinkoa.
Gadolin mainitaan kauppatoiminnan lisäksi paikallisena vaikuttajana, toimeliaana lukuharrastuksen herättäjänä ja ylläpitäjänä. Hän julkaisi useita sanomalehtiä ja uskonnollisia julkaisuja, ja jakoi niitä niin Leivonmäelle kuin lähipitäjiin. Gadolinin mainitaan perustaneen myös yksityisen luku- ja lauluseuran vuonna 1876. Kansankoulun saaminen ja toiminnan aloittaminen vuonna 1869 oli osaksi Gadolinin ansiota.
Leivonmäen kansakoulu aloitti toimintansa Gadolinilta vuokratussa renkituvassa 1869–1870. Gadolin toimi kansakoulun johtokunnassa ja kirkonrakennuskomiteassa sekä kunnallislautakunnassa. Gadolin on vaikuttanut uskonnollisena miehenä ja edustajana myös herätysliikkeessä. Myöhemmin Gadolinin vaikutus näkyy seurakunnan toiminnassa, saatuaan testamenttilahjoitusten kautta perustettua Matti Gadolinin rahaston hengellisen musiikin ja diakonityön tukemiseen.
Simolan monet käyttötarkoitukset vuosikymmenien vaihtuessa
Simolan julkisivu on säilynyt varsin hyvänä käyttötarkoitusten vaihtelusta huolimatta.
- Matti Gadolinin entinen kauppapuoti ja Gadolinien asuinrakennus
- Leivonmäen kansakoulu aloitti toimintansa Gadolinien renkituvassa 1869-1870
- Matti Gadolinin leski Anna Gadolin toimi talon haltijana vanhan kestikievarijärjestelmän aikana 1887–94
- Kestikievarin pitoa jatkoi Salomon Hellqvist (Annan uusi aviomies) 1899–02 ja ilmeisesti Simola oli kestikievarina myös 1922–1926, jolloin Hellqvist kuoli ja Simola joutui huutokaupattavaksi
- Kulkutautisairaalana 1900-luvulla (kellaritiloissa täisauna, jossa rikitettiin vaatteet syöpäläisistä)
- Kulkutautisairaalan aikana valettu etelänpuoleinen betoniseinäinen kellari toimi ruumiskellarina
- Lääkärien (Ahonen, Lindgren) vastaanotto toimi tien puoleisessa päätyhuoneistossa
- Kätilöt (Kaisu Ruotsalainen, Aino Vänskä) asuivat Simolan eteläpään huoneistossa
- Kiertävä sairaanhoitaja asui Simolan rakennuksen keskiosassa
- Vahtimestari asui maantien puoleisessa keittiössä
- Leivonmäen kunnan omistuksessa 1926–1979
- Talvisodan aikana makasiinirakennuksessa toimi armeijan ilmavalvontatukikohdan esikunta ja ilmavalvonnan vartiotupa
- Sotavuosien jälkeen Simolassa on asunut vanhuksia, jotka ovat itse voineet huolehtia itsestään ja kunnan työntekijöitä sekä kylän asukkaita
- Rakennuksessa on asunut vuokralaisia vuoteen 1990 saakka; kuusi 1–2 huoneen asuntoa
Leivonmäki-Seuran omistukseen
Leivonmäen kunta myi Simolan Leivonmäki-Seuralle vuonna 1979. Rakennukselle ei ollut tehty juuri mitään sitten 1940-luvun lopun.
Syksyllä 1991 tehdyissä tutkimuksissa päärakennuksen huoneiden seinistä löytyi hirsipinnalle tehtyjä sablunamaalauksia. Simolan ensimmäinen varsinainen entisöinti toteutettiin tutkimusten jälkeen vuosina 1992–1993, jolloin kustannusarvio oli 633 000 markkaa. Jyväskylän ammattiopiston oppilastyönä on entisöity sisällä katoissa ja seinissä olevat sablunamaalaukset, joita alkuperäisinä on nähtävillä kahdessa huoneessa lasivitriinin alla.
Leivonmäki-Seuran tunnus on poimittu talon huoneista löytyneistä suoraan hirsipintoihin maalatuista maalauksista. Toisen, vuosina 2010–2012 toteutetun Simolan korjaus- ja huoltohankkeen kustannusarvio oli 105 000 euroa. Pienempiä korjauksia ja huoltotoimenpiteitä on tehty lähes vuosittain. Vuosina 2025-2026 korjataan talon ulkovuoraus, katto ja jalkarännit. Tukena remontissa on Maaseutukehitys ry:n myöntämä Leader-rahoitus.